Ystävämme paikkamakuu

Vuodenvaihteen mökkireissulta on kotiuduttu ja päästy takaisin treenaamiseen makuun. Perjantaina kävin treenaamassa agilitya Pirun kanssa ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin polvivamman jälkeen juosta. Olihan se vielä kankeaa ja varovaista, ei ohjauksellisesti kovin kummoista minulta. Siitä huolimatta tosi mukavaa päästä tauon jälkeen tekemään rataa ja huomata, ettei juokseminen sattunut. Jekun kanssa pidetään nyt alkuvuodesta pieni agilitytauko, kun ei ole sellaista aikoihin ollut kalenterissa.

Kuva

Laika uiskentelee 30.12.2013 Hyvinkäällä. Postauksen tekstiin kuva ei liity mitenkään, haitanneeko tuo.

Jekun kanssa on sen sijaan tokoiltu. Vähän elättelen toivetta, että meidät nähtäiisiin vuoden 2014 aikana virallisissa kisoissa, mutta se vaatii kovaa työtä paikkamakuun kanssa. Eilen osallistuttiin Oili Huotarin tokokoulutukseen ja otin puheeksi nimenomaan paikkamakuun. Perusongelmahan on se, että Jekku menee ja jää maahan ihan hyvin, pysyykin jonkin aikaa, mutta puolen minuutin – minuutin kuluttua pää alkaa pyöriä ja rauhattomuus kasvaa. Ja edelleen kisanomaisia suorituksia muiden koirien kanssa on saatu kasaan todella vähän. Kouluttaja kysyi olenko käyttänyt etu- / takapalkkaa, jolloin täytyi myöntää, etten oikeastaan pysty – Jekku varastaa ne. Tämän tiedon myötä lähdettiinkin treenaamaan ohjaajan kunnioittamista eli namit laitettiin tyrkylle aivan koiran nenän eteen ja kiellettiin ottamasta. Namien varastamista ei pyritty estämään, vaan väärästä toiminnasta seurasi Jekulle kunnon ”puhuttelu”. Aika jääräpäisesti jätkä pisti vastaan, mutta parin toiston jälkeen alkoi ymmärtää, ettei moinen kannata. Eikä yritys poistua tilanteesta. Oili painotti, ettei paineistumista pidä sekoittaa siihen, jos koira käyttää ohjaajan heikkoutta hyväkseen. Hyvä koulutus, vaikka olihan se vähän noloa tuntea itsensä lapaseksi. Tiedänhän minä, ettei Jekku ole niin nössö millaisena sitä lipsun joskus pitämään ja voisin oikeutetusti vaatia koiran työskentelevän tietyissä tilanteissa enemmän. Käytännössä se vaan välillä jää. Laika on kyllä ollut tässä(kin) suhteessa helpompi tapaus. En muista, että corgille olisi koskaan tarvinnut tehdä numeroa vaikkapa takapalkan varastamisesta. Laikaan olen ylipäänsä luottanut aina aivan eri tavalla kuin Jekkuun, se oli jo nuorena jotenkin niin pikkuvanha luonne.

Tänään poikettiin tokoilemassa Pirkkalassa, pitkästä aikaa kunnon (koira)häiriössä. Tehtiin kaksi paikkamakuuta, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Häiriöt häiritsivät kiitettävästi :), tällaista harjoittelua me tarvittaisiin vaan paljon lisää. Parhaita suorituksia oli tänään liikkeestä maahanmenot ja luoksetulot, molemmista tuli vauhdikkaita, vaikkei täysin virheettömiä toistoja. Pitäisi taas löytää kalenteriin möllitoko tai vastaava ohjaajaa velvoittava kiintopiste, muuten säännöllinen treenaaminen tahtoo helposti jäädä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s