Viimeisten kuukausien aikana Jekun häiriöherkkyys on taas nostanut päätään. Agilityn treenaaminen on ollut yllättävänkin kivaa ja onnistunutta, harjoituksissa Jekku on liikkunut omaksi itsekseen aika hyvin ja ollut innostunut tekemään hommia. Kisat ovat kuitenkin sujuneet heikosti, siellä on mm. jääty seisoskelemaan yhtäkkiä keskelle rataa, jätetty pujottelua kesken ja sen sellaista. Maaliskuussa tehtiin yksi nollatulos, mutta pääsääntöisesti kisaaminen on tuntunut tuskaiselta. Samoin tokotreeneissä koiralla on valitettavan usein ollut keskittymisvaikeuksia. Näiden kokemusten siivittämänä Jekulta lähtee ensi viikolla pallit.
Totta puhuen ajattelen, että Jekun agilityuralla on nyt saavutettu se, mikä tämän koiran kanssa saavutettavissa on. Siis sujuvia nollaratoja kolmosluokassa. Siihen pisteeseen pääsemiseksi on tehty paljon töitä ja olen aidosti ylpeä siitä, että häröilevästä juntista on saatu koulittua se kiva harrastuskaveri, jollainen se on treeneissä viime aikoina ollut. Tästä eteenpäin meidän resurssit eivät kuitenkaan kisamielessä riitä, Jekulta ei vain ole realistista odottaa vaikkapa sertejä tai SM-nollia. Se on ihan ok ja sen hyväksyminen on ollut tavallaan aika helpottavaa. Kisaamista en silti aio Jekun kanssa kokonaan lopettaa, mutta lähiaikoina tuskin ilmoitan sitä minnekään.
Pirun kanssa ensimmäiset kisat polvivammani jälkeen olivat huima kokemus. Lähdin kisatauon jälkeen vain hakemaan Jyväskylästä oikeaa fiilistä ja tuntumaa kisaamiseen. Kolmen startin tuloksena oli triplanolla, jonka myötä saatiin myös SM-nollat kasaan :-) Maaliskuussa Pirun kanssa kulki kaiken kaikkiaan hyvin: tehtiin yhdeksässä startissa kuusi nollaa, yliaikanolla, 15 ja HYL.
Huhti-toukokuussa yhteispeli ei ole oiken toiminut, vasta kuluvan viikon kisoissa tunsin viimein pääseväni ohjaamisessa edes jotenkin oikealle aaltopituudelle. Se on tullut huomattua, että mun pitäisi ohjata Pirua vähän ns. äkäisessä mielentilassa. Kun saan pienen raivon päälle, käskytän koiraa terävämmin ja liikunkin rohkeammin. Harmi vaan, että sen sopivan mielentilaan saavuttaminen ei ole mulle ihan helppoa ja toisekseen sen haittapuolena on keskimääräistä suurempi vitutus mahdollisten ohjausvirheiden sattuessa. Tänään Nokialla kolmanneksi viimeisen esteen kielto harmitti jälkikäteen ajatellen naurettavan paljon…
Yksi kevään vähän paremmista radoista Pirun kanssa, hyppyrata Tuusulassa 29.5.2014.
Noin muuten koira-arki on sujunut tasaisesti. Jekulta poistettiin hammaskiven puhdistamisen yhteydessä heiluva poskihammas, Laika voi suht hyvin, keskiviikkoisin ajellaan Hämeenlinnaan aksaamaan ja ohjaajien fysiikkatreenejäkin on harrastettu. Kesälomalle on taas suunnitteilla Lapin reissu ja koiramyönteisiä majoituspaikkoja on jo varattu Inarin ja Sodankylän suunnilta.
Göötit Piitu ja Noita 