Loppukesä oli mukavaa aikaa. Lomailtiin, reissattiin, touhuttiin Piitun kanssa. Noin kuukauden kesäloma aloitettiin mökkireissulla Saarijärvelle, jossa tuli samalla poikettua turistina koiranäyttelyssä ja treffattua paikallisia gööttejä. Hellettä riitti ja koirat kahlasivat Vartejärven rannassa kehottamattakin.
Lomahoidossa ollut Piru ja auringonlasku mökkijärvellä 26.7.2014.
Elokuun puolella Nisukan nokka kääntyi kohti pohjoista. Vietettiin koirien kanssa puolitoista viikkoa Lapissa, jossa reitti kulki tällä kertaa Rovaniemen kautta Inariin, sieltä Kiilopäälle ja edelleen Luostolle. Luostolta ajettiin vielä pariksi yöksi Hankasalmelle. Vapaapäivät kuluivat pääasiassa luonnossa liikkuen, kalastaen ja mökeillä rentoutuen. Etukäteen vähän jännitti miten pitkät ajomatkat sujuvat Piitu-pennun kanssa, mutta hyvinhän ne meni, kun ei ollut kiire. Haave Lapissa asumisesta elää edelleen, ehkä me vielä jonakin päivänä…
Agirodun jälkeen pidin reilun kuukauden kisataukoa ja sen jälkeen on taas ollut uutta virtaa kilpailla. Pirun kanssa startattiin elokuussa ulkokentillä Tampereella ja Lempäälässä, syyskuussa piirinmestaruuksissa Nokialla ja gööttimestaruuksissa Forssassa sekä pitkästä aikaa sisäkisoissa kotihallilla. Tuloksiin mahtui viisi nollarataa, kaksi kieltovitosta, kaksi korjaamatonta pujotteluvirhettä, yksi kontaktivitonen ja yksi odotettua parempi irtoaminen. Nollista yksi napattiin piirinmestaruuskisojen epäviralliselta joukkueradalta ja seuramme minijoukkueen suoritus riitti lopulta kultaan, jee :-)
Jekkukin palasi Nokialla agikisoihin ensimmäistä kertaa kastraationsa jälkeen. Eihän se lujaa kulkenut, molemmilta radoilta yliaikavitoset, mutta juntin kanssa oli yllättävän mukavaa mennä. Jekku starttasi myös 28. päivä SDP:llä. Ensimmäinen rata meni juuri niin huonosti kuin sen kanssa pahimmillaan menee: tyyppi jää haukkumaan kolmannen esteen taakse, jättää pujottelun kesken… huoh. Seuraava startti oli kuitenkin ihan ok ja ratavirheetön. Viimeisellä radalla koira tuntui yrittävän tosissaan ja liikkuikin kivasti. Harmi vaan, että mulla meni Pirulle ja Jekulle tekemäni hieman erilaiset ohjausuunnitelmat sekaisin ja radan puolivälissä tajusin vaativani Jekulta sellaista pujottelun sisäänmenoa, jota se ei oikein hallitse. Kepeiltä siis vitonen ja loppusuoralla tippui vielä muurin palikka. Olen melkein koko vuoden mietiskellyt mitä teen Jekun agilityn suhteen ja keskittynyt enemmän Pirun ohjaajana kehittymiseen. Jekku on kyllä treenannut suht säännöllisesti, mutta tuota kisaamisen mielekkyyttä tulee silloin tällöin pohdittua. Viime vuonna kisoissa tuli onnistumisen kokemuksia, mutta vuoden 2014 aikana ne ovat kieltämättä olleet Jekun kanssa melko vähissä.
Piitu pääsi pari kertaa kisaturistiksi ja hömpötteli silloin tällöin hallilla pentuaksan merkeissä. Kakaran kulmahampaita seurailtiin syyskuussa tiiviisti, kun maitohampaat eivät osoittaneet irtoamisen merkkejä, vaikka uusia pukkasi jo kovasti tilalle. No, tippuihan ne sitten lopulta. Piitu kantaa ja jyrsii mielellään kaikenlaisia keppejä ja metsälenkillä se viimeinenkin maitohammas ilmeisesti lähti. Tämän jälkeen uskaltauduin ilmoittaman Piitun ensimmäiseen pentunäyttelyynsä. En ole viiteen vuoteen ollut kehässä, saapa nähdä mitä meidän näyttelemisestä oikein tulee…
Piitu reilut 5 kk.
Göötit Piitu ja Noita 