Eräänä alkuvuoden 2003 pakkaspäivänä ulkoilutin 11 viikon ikäistä Laikaa. Vieras auto pysähtyi kohdallamme, autosta noussut mies kertoi olevansa valokuvaaja ja kysyi voisinko tuoda söpön pentuni hänen studiolleen kuvattavaksi. Kävimme studiossa ja hieman myöhemmin Laikan kuvia julkaistiin ainakin Koiramme- ja Lemmikki-lehtien kansissa sekä Ajaston koirakalenterissa ja postikorteissa.
Kuva vasemmalla Keijo Penttinen, PS-Studio ja oikealla Laura Tammisto, Studio Torkkeli.
Kun Laika täytti 10 vuotta, ajattelin viedä sen omaksi ilokseni uudelleen valokuvattavaksi. Silloin idea jäi kuitenkin vielä toteuttamatta. Nyt alkutalvesta muistin Laikan täyttävän marraskuussa jo 12 vuotta ja sain aikaiseksi varata kuvausajan Studio Torkkelin Lauralta. Joulukuun toisena päivänä Laika pääsi mallin hommiin. Erään pentuaikaisen valokuvan kanssa haettiin vähän samanlaista sommitelmaa ja kieltämättä tällainen ”12 years later” -kuvapari on itselleni koiranomistajana sykähdyttävä juttu. Alla muutamia muita kuvaussession tuloksia (klikkaamalla suuremmiksi):
Oli mukava saada itsestä ja Laikasta sellaiset yhteiskuvat, joissa ylläni on kerrankin jotain muuta kuin goretexit ja treeniliivi :-) Myös corgin matkassa yli 10 vuotta pysynyt rakas lelu eli vuonna 2003 yhdellä eurolla Agirotu-tapahtumasta ostettu pallo tuli ikuistetuksi.
Kuvaushetkellä en osannut arvata, että vain viikkoa myöhemmin joutuisimme jättämään Laikalle jäähyväiset. Veteraani-ikäisellä koiralla oli toki jo vanhuuden vaivansa, mutta studiovierailun jälkeisenä viikonloppuna kunto heikkeni sen verran ratkaisevasti, että koitti oikea aika antaa ystävän mennä. Laikan poismeno taisi tehdä näistä kuvista meidän laumalle vielä tärkeämmät. Tämä otos tulee pääsemään takan reunalle 12 vuotta sitten otetun pentukuvan viereen.
Vuodenvaihteen kieppeillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni Jekun tokoilun suhteen. Ilmoitin meidät Koirakoutsin valmennusryhmään ja omin päinkin olen yrittänyt treenailla aktiivisemmin. Viime lauantaina valmennusryhmäläisille oli tarjolla kevätkauden hintaan sisältyvä kisanomainen treeni ja mielenkiinnolla lähdin paikalle kartoittamaan meidän tekemisen tämän hetkistä tasoa.
Älykäs katse tokotreeneissä 19.1.2015 :D
Liikkeet tehtiin siis alokasluokan mukaisesti ja homma eteni seuraavasti:
Luoksepäästävyys 10. Tämä oli hyvä. Aikaisemmin Jekku oli vähän turhan innokas ja saattoi nousta lähestyjää vastaan, mutta nykyään malttaa hienosti.
Paikkamakuu 9. Oltiin viiden koirakon rivissä keskimmäisiä. Huomasin, että kaikki muut vastasivat liikkurin kysymykseen ääneen ”Valmis!” ja minulla on tapana vain nyökätä. Muiden puhuminen kiinnitti Jekun huomion ja se ei katsonut minuun, kun oli aika antaa maahanmenokäsky. Joudun toistamaan käskyn ja siitä pistevähennys. En mennyt täyden matkan päähän, sillä muistaakseni molempia vieruskavereita käytiin palkkaamassa ja oletin sen häiritsevän Jekkua jossain määrin. Aika oli normaali 2 minuuttia. Hyvin pysyi.
Seuraaminen hihnassa 8. Liikkeen alussa Jekku ei ollut kuulolla, nuuski maata. Meinasin itse hätääntyä koiran haahuilusta, mutta tekeminen parani loppua kohti. Vapautuskäskyn jälkeen Jekku lähti laukkaamaan kohti liikkeen aloituspaikkaa eikä totellut puhetta, aargh. Seuraamisten välissä ohjelmassa oli siis pieni kurinpalautus, kun kannoin koiran kainalossa takaisin.
Seuraaminen ilman hihnaa 9,5. Todella paljon parempaa kuin edellä! Saatuaan palautetta käytöksestään Jekku oli hienosti kuulolla ja oikeassa paikassa. Puolikas piste lähti, kun olin jossain välissä antanut käsiapua.
Liikkeestä maahanmeno 8. Jekku edisti seuraamisessa reilusti, joten se oli käskyhetkellä minuun nähden ihan väärässä paikassa ja tarvitsi tuplakäskyn toimiakseen.
Luoksetulo 9. Koira tuli hyvällä vauhdilla luokse, mutta pari askelta ennen perusasentoa hidasti ja harkitsi hetken nuuskimista ennen kuin siirtyi hieman löysästi sivulleni.
Liikkeestä seisominen 8. Seuraaminen oli nyt parempaa kuin maahanmenossa ja Jekku pysähtyi napakasti ensimmäisellä käskyllä. Palattuani ennakoi reilusti perusasennon, tämä on ollut viime aikoina treeneissäkin ongelmana.
Hyppy 10. Tämä oli tosi hyvä. Seisoi esteen takana kuin tatti :-)
Kokonaisvaikutelma 9. Jekku tekee hienosti, kunhan se vaan keskittyy. Liikkeiden välissä tapahtuneesta haahuilusta ja siitä annetusta palautteesta ei nyt rokotettu, vaikka virallisessa koetilanteessa niin tietysti tehtäisiin enkä voisi antaa koiralle niin voimakasta palautetta kuin nyt tein. Keskusteltiin kuitenkin tuomarin kanssa, että toimin tässä tilanteessa oikein – Jekku kesti palautteen ja työskenteli sen jälkeen paremmin.
Tältä pohjalta mietin, että tärkeimpiä treenattavia juttuja on tällä hetkellä edistäminen seuraamisessa, kontaktin säilyminen liikkeiden väleissä, perusasennon ennakointi seisomisessa, täysi välimatka paikkamakuussa ja erilaisten häiriöiden sietäminen (pitänee alkaa itsekin sanomaan ”valmis”). Kisavalmiita emme ole, mutta en nyt pidä mahdottomana sitä, että ennen sääntöjen vaihtumista saattaisimme uskaltaa kokeeseen. Kivaa on joka tapauksessa se, että pitkästä aikaa mulla tuntuu olevan aidosti motivaatiota tokoilla ja sen treenaaminen on ollut mukavaa. Ehkä tämä tästä?
Marras-joulukuussa starttasin muutamissa agilitykisoissa sekä Jekun että laina-Pirun kanssa. Saaliina oli kaikkea makean nollavoiton ja kaoottisen hyllyn väliltä :D
Piru Pieksämäellä 16.11.2014.
8. marraskuuta suunnattiin taas Jyväskylään, jossa oli ohjelmassa kolme starttia molempien koirien kanssa. Jekun osalta tuli mietittyä vuoden 2014 aikana monta kertaa pitäisikö kisaaminen lopettaa, kun ei vaan kulje. Jyväskylän kisoissa me oltiin kuitenkin pitkästä aikaa samalla aaltopituudella ja koiran kanssa tuntui hyvältä mennä. Ensin hyppikseltä yliaikanolla (2,67 ja sijoitus 9/27). Ensimmäisellä agilityradalla ehdittiin jopa ihanneaikaan, mutta harmillisesti vitonen tippuneesta rimasta (sij. 13/27). Viimeiseltä sitten vielä yliaikanolla (1,95 ja sijoitus 9/23) ja tällä radalla jouduin jopa vaihtamaan yhden ohjauksen lennosta takaakiertoon, kun Jekku liikkuikin oletettua paremmin. Pirun kanssa en onnistunut yhtä hyvin. Hyppiksellä ohjasin huolimattomasti kiellon pussilta. Agiradoilla puomi aiheutti taas päänvaivaa: ensin HYL tuttuun tapaan väärästä radasta heti puomin jälkeen ja viimeisellä radalla epäonnistuneesta putki-puomi-erottelusta.
Seuraavana viikonloppuna suunnattiin Pieksämäelle. Olin ilmoittanut vain Pirun ja ihan sillä ajatuksella, että käydään talven aikana pariin otteeseen vähän pienemmissä kisoissa kokeilemassa olisiko nollavoitto ja sen myötä osallistumisoikeus ensi kesän MM-karsintoihin meille mahdollinen. En pitänyt voittamista lainkaan todennäköisenä, mutta yrittämättähän sitä ei ainakaan saa. Aamu alkoi kohtuuhyvin rullanneella agiradalla. En yleensä käy katsomassa tuloslistoja kesken kisojen (mentaalivalmennuksen oppeja), mutta seuraavaa starttia odotellessa kuulin tuomarin puuskahtavan kuinka paljon hyllyjä mineille oli tullut. Entäs jos… oli pakko mennä tarkistamaan tilanne ja käsittämätöntä kyllä, me oli voitettu luokan ainoalla nollalla! Mieletön fiilis, kun heti ensimmäisestä tietoisesta yrityksestä saavutettiin se, mistä olin haaveillut. Seuraava agirata oli sekin sujuva, hetkellisen ajatuskatkon myötä ohjasin kuitenkin Pirun väärään päähän putkea. Hyppiksellä olin huolimaton, kielto jo kolmannella esteellä hätäisestä pimeään putkeen lähettämisestä ja radan loppupäässä väärän hypyn vuoksi HYL.
Joulukuussa startattiin vielä kotinurkilla Lempäälässä ja joulun välipäivinä Lahdessa. Kotikisojen ensimmäinen rata oli Pirun kanssa puomin alastuloa lukuunottamatta hyvä. Oma asenne ja ohjausvalinnat oli kohdillaan, puomilta kuitenkin se vitonen (sij. 11/46). Esa Muotkan hyppis oli profiililtaan todella hauska putkirallattelu, jolle olisi kannattanut ilmoittaa Jekku. No, mukana siis vain Piru, jonka kanssa suoritus meni ihan sekoiluksi. Koira ei pysynyt lähdössä, joten HYL heti kakkosesteeltä ja muutenkin rytmi hukassa koko matkan. Sähläämisestä jäi sen verran hampaankoloon, että päätin hakea kisavuodelle vähän parempaa päätöstä Lahdesta.
Lahdessa kisasin kolme rataa molemmilla koirilla ilman suurempia onnistumisen kokemuksia. Pirun kanssa vitonen (kielto myöhästyneen persjätön seurauksena), kymppi (puomi ja aidan ohitus pussin jälkeen) ja HYL (väärä hyppy pussin jälkeen). Treenattavien asioiden listalle siis pussin jälkeiset tilanteet! Jekku jätti ekalla agiradalla pujottelun kesken ja kävi morjestamassa esteen takana istuneen ratatyöntekijän, huoh… Tuloksena yliaikavitonen. Positiivista kuitenkin se, että keinun suoritus on selvästi nopeutunut. Toisella radalla HYL jo kolmannella esteellä epäonnistuneesta välistävedosta, mutta muuten suht mukavaa menoa. Kepit (ja se ratatyöntekijä :)) olivat samassa paikassa ja nyt ne suoritettiin ongelmitta. Hyppiksellä tehtiin virheetön suoritus, mutta radan puolivälissä Jekun vauhti alkoi valitettavasti hyytyä pahasti. Tulos siitä 4,12.
Agilityvuosi 2014 Pirun kanssa oli hyvä. En ole laskenut mitään nolla- tai hyllyprosentteja, tuskin ne kovin kummoisia olisikaan. Mutta mieleenpainuvia onnistumisia oli triplanolla ensimmäisistä kisoista jalkavammani jälkeen, kymmenen sadasosan yliaikanolla ensimmäisistä yksilö-SM-kisoistani, joukkuepiirinmestaruus, lokakuussa kylmät väreet aiheuttanut nollarata sekä voitto Pieksämäeltä. Jekun kanssa tulostaso heikkeni edellisvuodesta, vaikka treeneissä sujui mielestäni paremmin. Harmittaa, kun parhaimmillaan koira toimii kuitenkin kivasti ja olen tehnyt sen eteen niin paljon töitä. Lahden kisojen jälkeen mietin, että Jekun osalta vuoden parhaat onnistumiset liittyi lajin epäsäännöllisestä treenaamisesta huolimatta tokoon ja Jekun kanssa satsaankin tänä vuonna siihen puoleen aiempaa enemmän.
Göötit Piitu ja Noita 