Meidän kisavuosi 2015 käynnistyi tammikuun lopulla Kuopiossa, jossa starttasin Jekun kanssa kolmen radan verran. Vuoden ensimmäisen startin jälkeen mietin, että nyt teimme parhaamme. Koira kulki niin nopeasti kuin pystyy, keskittyi oleelliseen, minä kannustin… Silti emme ehtineet ihanneaikaan, vaan tuloksena oli yliaikanolla 1,03 sekunnin yliajalla (sijoitus 10/27).
Agiradat puolestaan hyllytettiin, samoin helmikuun ainokainen startti Lempäälässä. Veikkaan, että Jekun kanssa agikisat jäävät tänä vuonna vähemmälle – mitäpä siellä jatkuvasti ravaamaan, kun onnistunut suorituskaan ei vaan näytä riittävän ihanneaikaan. Treeneissä on parikin ihmistä ihmetellyt, että tämä koirako ei muka ehdi ihanneaikoihin ja kyllähän Jekku harjoitellessa välillä pinkookin ihan kunnon vauhtia. Kisoihin se sama tekemisen meininki ei vaan oikein siirry. Mutta näillä mennään :-) Koira on kuitenkin jo 7-vuotias, joten tuskin enää uutta vaihdetta löytyy ja olen hyväksynyt sen. Treenataan tokoa ja siinä ohessa agiakin, ensisijaisesti molempien omaksi iloksi ja aktivoimiseksi.
Pirun kanssa startattiin helmikuussa kaksissa kisoissa kotihallilla. Molemmista yhdet nollat sijoituksilla 5. ja 9. Mun ote ohjaamiseen ei ole kuitenkaan ollut paras mahdollinen, meinaan vähän hätäillä ja unohtaa koiran. Viime lauantaina asetinkin JAUn kisoissa Vantaalla tavoitteeksi sen, että keskityn koiraan ja ohjaan ihan jokaisen esteen. Onnistuin tavoitteessani mielestäni hyvin ja siksi kisoista jäikin mukava fiilis, vaikka tuloslistoille kirjattiin 3 x HYL. Ekalla radalla keskityin koiraan jopa liian hyvin, sillä Pirun pujotellessa viimeisiä keppejä huomasin ajautuneeni väärälle juoksulinjalle ja tiputtavani edessä olevan aidan riman :D Harmi, kun ei tullut videolle, oli huvittava tilanne. Muuten hyppis rullasi kivasti ja sain käännöksistä turhaa löysää pois. Molemmat agiradat hyllytettiin samanlaisissa tilanteissa: Piru ehti takaakiertoon nopeissa paikoissa, joissa hyppy olisi pitänyt suorittaa edestä. Viimeisellä radalla otin kyseisessä serpentiinipätkässä tietoisen ohjausriskin, varmemmalla valinnalla olisin varmaan ehtinyt siihen kolmanteenkin hyppyyn, mutta tulipa kokeiltua.
Vantaalla oli jo leskenlehtiä!
Toivottavasti pystyn säilyttämään saman otteen jatkossa, sillä nyt en unohtanut Pirua ja ottanut sen vuoksi hölmöjä kieltoja. Hetki ennen omaa vuoroa hain tietoisesti vähän äkäistä mielentilaa, joka tuo tarvittavaa terävyyttä ohjaamiseeni. Sekin tuntui toimivan melko kivasti. Nyt vaan lisää treeniä ja kisoja kalenteriin, niin eiköhän meidän meno tästä kesää kohti vielä parane. Olen ihan luottavainen.
Göötit Piitu ja Noita 