Piitulaisen aksailuja

Eilen juostiin viimeiset ohjatut agitreenit kotihallilla ennen kesätaukoa. Seuraavat ohjatut SDP-treenit ovat omassa kalenterissa tällä tietoa vasta syyskuussa, sillä lomailen viisi viikkoa heinäkuun loppupuolelta alkaen ja sinä aikana tuskin harjoitellaan säännöllisesti. Agility kuuluu aktiivisesti ohjelmaan vielä kuukauden päivät, maanantaisin käydään Piitun kanssa Kimin treeneissä Hämeenlinnassa ja toki itsenäisesti hallilla tekemässä jotain pientä.

Piitun agilityharrastus on tällä hetkellä ihan kivalla mallilla. Se on innokas ja vikkelä, yhdessä treenaaminen on mukavaa. Ratapätkiä tehdään, olisiko joku n. 15 estettä ollut pisin setti tähän mennessä. Pääasiassa lyhempiä.

Viime viikkoina on keskitytty eniten takaaleikkauksiin ja pujotteluun. 12 keppiä sujuu nyt ns. oikealta puolelta ilman verkkoja tai käsiapuja, mutta varmuutta ja nopeutta pitää rakentaa suoritukseen vielä paljon lisää. Siinä riittää projektia loppuvuodeksi :D Samoin kontaktit on hyvinkin kesken, erityisesti puomi, jossa on länget ja/tai etupalkka tiiviisti mukana. Työstetään niitäkin kaikessa rauhassa, ei ole tarvetta kisata heti iän tultua täyteen. Parit möllikisat olisi toiveissa käydä nyt ulkokauden aikana, jotta Piitu saisi kokemusta erilaisista paikoista, alustoista ja esteistä. Juhannusaattona päästiinkin mökkireissun lomassa tutustumaan uuteen paikkaan, kun meidät kutsuttiin treenaamaan gööttikavereiden kanssa SSKK:n Tehovastus Areenalle. Oli mukavaa :-) Piitu keskittyi hommaan vieraassa ympäristössäkin kiitettävästi. Seuraavana päivänä heitettiin vielä gööttilenkki Saarijärven maalaismaisemissa.

Toistaiseksi tavoitteena on siis ihan estevarmuuden kehittäminen kaikilla esteillä sekä irtoamisen ja itsenäisen työskentelyn vahvistaminen. Pitkällä tähtäimellä toivon, että Piitusta tulisi toistaiseksi taitavin, nopein ja menestynein agilitykoirani :-) Aika näyttää, mihin kääpiöstä kuskeineen on.

(Kuvat ovat vappupäivältä, pitäisi napsia pitkästä aikaa ihan kunnollisia poseerauskuvia…)

Näillä mennään

Alkaneen viikon loppupuoli kuluu agilityn SM-kisojen merkeissä. Sitä ennen kalenterissa on vielä yhdet treenit ja ohjaajan hieronta, ei kummempaa. Perjantai on lomapäivä, aamulla lähdetään koko talouden voimin kohti Oulua.

Hain Pirun kanssa kisatuntumaa vielä helatorstain jälkeen 23.5. Kirkkonummelta ja 30.5. Laukaasta. Kirkkonummella olin kisannut viimeksi ykkösissä Laikan kanssa <3 eli aika monta vuotta takaperin. Nyt tuomaroimassa oli Viitasen Annen, jonka kiemuroista olen harvemmin selvinnyt kunnialla läpi. Tällä kertaa meni kuitenkin yllättävän mukavasti!

Harvinaista herkkua tuloslistalla :-)

Agilityrata A (tulos -3.53, sijoitus 1./8)
+ Paikoin ahtaita, teknisesti haastavia paikkoja ja osasin!
+ Maltoin olla tarkka, pitää ohjauksen päällä ja luottaa siihen, että koira hoitaa hommansa, esim. hakee kepit ilman mun huitomisia.
– Alun 3/4-välissä (putki – A-este) ja puomilla olisin voinut liikkua rohkeammin.

Agilityrata B (tulos 5.40, sijoitus 6./9)
+ Kohtalaisen hyvää pätkää ja teknisesti sujuvaa menoa tässäkin.
+ Lopussa hyvä ohjauskuvio persjätöllä.
– 14/15-välissä koiran ollessa putkessa katsoin liian pitkään missä seuraava este on enkä saanut koiraa sujuvasti haltuun. Ei pitäisi pelätä esteohituksia liikaa.
– Radan alkupuolen pyöritykset oli vähän tahmeita (hiekkapohja ja rimat 35:ssä vaikuttaa).
– En ole varma mistä vitonen tuli, puomin tai A-esteen kontaktilta?

Hyppyrata C (tulos 3.42, sijoitus 5./8)
+ Ehjä kokonaisuus ja pääsin kokeilemaan paria ohjausta, joita harvoin käytän kisatilanteissa.
– Päivän lämmitessä koira ei ollut enää parhaassa terässä ja paikoin olisin voinut tehdä rohkeampia ratkaisuja vauhdin ylläpitämiseksi.
– Kahdella viimeisellä putkella koira terävämmin mukaan, ohjauksen täytyy jatkua koko ajan!

Iloinen kisakaveri 23.5.2015.

Nollavoitto tai pikemminkin onnistumisen tunteet noin ylipäänsä tuli kieltämättä tarpeeseen. Jotenkin Kirkkonummen reissu palautti uskoa siihen, että kyllä mä osaan ja voin onnistua. Viikon päästä Laukaassa päästiin nauttimaan auringosta, mutta Pirun vauhdin kannalta alkukesän lämpimät päivät ei vaan tiedä hyvää. Lämmin sää ja ulkokenttä hiekkapohjalla on huonoin mahdollinen yhdistelmä. No eipä siinä, tärkeintä oli joka tapauksessa saada sitä kisatuntumaa.

Agilityrata A (tulos 10 ja yliaikaa, sijoitus 10./16)
+ Alkurata oikein hyvä! Toimi takaakierrot ja valssit.
– Keinulla otin ilmeisesti liian aikaisin sivuetäisyyttä ja Piru tuli sivusta pois. Hetken arvoin palautanko esteelle vai jatkanko rataa, päätin sitten juosta loppuun asti. En tiedä oliko järkevää, 16-17-18-19 meni vähän sähläämiseksi ja puomilta vissiin toinen vitonen.

Hyppyrata B (tulos 5.91, sijoitus 5./14)
+ Ratavirheetön suoritus, siitä pitää olla aina tyytyväinen… Profiililtaan kiva rata mennä.
+ Pistin itseni kunnolla likoon, kun tajusin, ettei koira siihen nyt pysty. Kannustin koko ajan.
– En muista, että Piru olisi _koskaan_ ollut kisoissa näin hidas. Kuuluttajalta puuttui tietoa poissaolijoista ja jouduttiin odotettua aiemmin lähtöviivalle, joten koiran virittelykin jäi vähän vajaaksi, mutta lämpö tietysti pääasiallinen hyytymisen syy. Vaihdoin kaksi ohjausta lennosta persjättöihin, kun ehdin koko ajan niin paljon koiran edelle.

Sellaiset kenraaliharjoitukset tällä kertaa. Tuntuu siltä, ettei meidän meno ole tällä hetkellä parhaimmillaan, mutta näillä mennään. Siihen kuitenkin olen tyytyväinen, että tulostaso on noussut keväästä ja hölmöt esteohitukset on jääneet nyt pois. SM-kisoissa ei ole mitään tulospaineita, lähdetään vaan nauttimaan viikonlopusta ja tekemään parhaamme. Edelleen henkilökohtaisella tasolla koen tosi hienoksi jutuksi, että tällaisella tavallisella riviharrastelijalla on mahdollisuus päästä osallistumaan arvokisoihin siinä missä lajin guruillakin :-)