Kesän jälkeen

Viiden viikon kesäloma oli mainiota aikaa. Koiraharrastusmielessä en voi kehua tehneeni paljonkaan, mutta jotakin sentään.

Loman alkupuolelle osui gööttileiri Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa, johon osallistuin koko viikonlopun verran molempien koirien kanssa. Jekulla harjoittelin rallytokoa ja jälkeä, Piitulla jälkeä ja agilitya. Treeneistä olisi rehellisesti sanoen voinut jäädä parempikin maku suuhun. Verijälkiä en osannut merkata, agilityssa sain palautetta koirien (monikossa, vaikka ohjasin vain yhtä…) painostamisesta ja siihen päälle vielä huonosti nukuttujen öiden edesauttamat keskittymisvaikeudet, niin kotimatkan sai lähinnä kelata omaa huonouttaan. Mutta toki oli mukava nähdä iso joukko gööttejä ihmisineen ja jutustella ajan kanssa.

Elokuu vietettiin muutamaa päivää lukuunottamatta maalla Keski-Suomessa. Tehtiin kepon kanssa kaupat mun mummolasta eli vanhasta maatilasta ja noin seitsemästä hehtaarista maata siinä ympärillä. Kotiosoitteemme säilyy edelleen Lempäälässä, talolla on tarkoitus viettää lomia ja viikonloppuja niin usein kuin kalenterit ja olosuhteet sen sallivat. Aiheesta lisää toisessa blogissa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Maalta oli kohtuullinen matka ajella Varkauteen agilitykisoihin. Mulle oli tullut pitkästä aikaa sellainen tunne, että haluan kokeilla kuinka Jekku kulkee kisoissa, sillä se oli kulkenut kesän lyhyissä omatoimitreeneissä melko kivasti. Oma kisafiilis oli tosi rento ja paineeton, vailla mitään odotuksia. Helinin ensimmäinen agilityrata oli melko kiemurainen ja lähtönumeron 1 saaneena jouduin lähinnä keskittymään estejärjestyksen muistamiseen. Jekku teki kuuliaisesti töitä ja yllättävää kyllä, teimme nollan sijoituksella 4./20. Ennen seuraavaa rataa paikalla pyörähti ukkoskuuro, mistä koira tuntui jonkin verran ahdistuvan. Toisella agiradalla Jekku tiputtikin itselleen epätavallisesti pari rimaa (tuloslistoille merkattiin kympin sijaan HYL, mutten jaksanut korjauttaa). Viimeinen rata oli profiililtaan mukava hyppis, joka hölkättiin läpi ratavirheittä. Koirasta oli kuitenkin jo puhti pois ja yliaikaa kertyi nelisen sekuntia. Ehkäpä ilmoitan Jekun vielä loppuvuoden aikana joihinkin kisoihin, kokemus oli kuitenkin suht positiivinen ja kisatuntumaa olisi hyvä pitää yllä ensi vuoden haasteita silmällä pitäen.

Elokuuhun mahtui myös yksi näyttelyreissu, jolloin suunnattiin Joensuuhun. Piitu oli ilmoitettu toista kertaa junnuluokkaan ja se esiintyi raviradan paahteessa varsin nätisti. Olin iloisesti yllättynyt jo siinä vaiheessa, kun brittituomarilta irtosi ERI1, SA ja ROP-juniorin ruusuke. Ja mitä vielä, Piitulainen sijoittui lopulta paras narttu -kehässä toiseksi ja sai ensimmäisen SERTinsä! Jäimme odottelemaan BIS-juniorin valintaa, vaikka se tarkoittikin meille lähinnä pitkää kokoomakehässä seisoskelua ja hyvin lyhyttä hetkeä isossa kehässä. No, kerrankos sitä.

Edellä mainittujen touhujen lisäksi lomalla lähinnä metsälenkkeiltiin. Kerran göötit pääsi kokeilemaan paimentamista tuttujen lammastilalle ja kerran ajamaan omalle maalle tehdyt verijäljet. Agilityn treenaaminen rajoittui elokuussa omalla pihalla tehtyihin pujottelutreeneihin. Mielessä kyllä kävi, että vuokraisin edes kerran jonkun lähiseudun halleista, mutta omien terveysongelmien vuoksi ajatus jäi. Yli puolitoista vuotta sitten telomani jalka otti nimittäin osumaa heinäkuun puolella möllikisoissa ja uudestaan elokuussa – sillä kertaa niinkin urheilullisessa tilanteessa kuin auton kyytiin noustessa :P Tällä hetkellä juokseminen onnistuu jälleen, mutta nopeiden kiertoliikkeiden kanssa täytyy olla varovainen.