Kisaikäinen, vaan ei -valmis

Piitulla tulee muutaman päivän päästä puolitoista vuotta mittariin eli iän puolesta ovet virallisiin agilitykisoihin aukeavat. Pari kertaa multa on jo kysytty ollaanko lähdössä kisaamaan, no ei olla. Koira ei ole valmis eikä sen kanssa ole koskaan ollut tavoitteenakaan kisata niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Jossain vaiheessa ensi vuotta on tarkoitus startata, työstetään rauhassa keppejä ja kontakteja ennen kuin katselen kalenteria. Lokakuun ekana viikonloppuna käytiin kyllä maistelemassa menoa epävirallisissa kisoissa Jyväskylän Haukkuvaarassa. Hyvin kulki, putkirallista nollavoitto ja mölliluokassa (ei keinua, keppejä, rengasta) sijoituttiin nollalla minien toiseksi. Lähdöissäkin Piitu pysyi hienosti, vaikka kotihallilln ohjatuissa treeneissä on jostain syystä useamman viikon ajan vetänyt alkuun hullut hepulit :D

Maalla pitää kytätä vieraita.

Syyskuun lopussa käytin Piitun Ventelän vastaanotolla Kankaanpäässä. Terveystutkimusten tulokset oli mukavat: lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkäranka terve. Pakko todeta, että gööttien terveyden suhteen meillä on ollut kaiken kaikkiaan hyvää tuuria (?), talouden edesmenneiden corgien kanssa oli selvästi enemmän huolta ja murhetta tällä saralla.

Eilen poikettiin kakkoskodista käsin Pieksämäellä, jossa Jekku pääsi parin kuukauden tauon jälkeen kisaamaan. En muista aiemmin olleeni Minna Väyrysen radoilla, oli muuten tosi kivoja! Ensimmäisellä agiradalla päästiin treenaamaan Jekun heikointa tekniikkaa eli takaakiertoja, niitä piti tehdä matkan varrella peräti neljä. Jekku hölkkäsi radan kuuliaisesti läpi, keinulla ja kepeillä sillä paloi selvästi enemmän aikaa kuin treeneissä ko. esteillä menee, muuten ihan ok suoritus. Tuloksena yliaikanolla. Toinen agirata lähti jouhevasti liikkeelle, kahdeksantena esteenä olleilla kepeillä koira ampui kakkosväliin. Videolta katsottuna kepeille vientini oli huono: edeltävä valssi myöhässä ja ohjaava käsi liian korkealla. Myöhemmässä vaiheessa rataa tuli vielä ohjattua huolimattomasti ja Jekku suoritti sen seuraksena muurin väärältä puolelta. Tyypillinen ”ohjaa, älä oleta” -tilanne! Hyppyradalla tehtiin nollaa toiseksi viimeiselle esteelle asti. Sitä edeltävä kaarre meni vähän pitkäksi ja varmistelin kolmanneksi viimeistä estettä liian kauan. Seuraksena Jekku ehti seuraavassa estevälissä sujahtaa selän takaa suorittamaan hypyn väärältä puolelta. 2 x HYL, mutta olipa kiva kisata! Jekun liikkeellä on tapana hyytyä mitä pidempään joudumme kisapaikalla odottelemaan, tällä kertaa pistin kuitenkin merkille positiivisen tasavauhtiset startit. Täytyy varmaan katsella Jekulle vielä loppuvuodelle jotkut agikisat, sillä tällä hetkellä sen kanssa on tosi leppoisaa mennä. Ei jännitä yhtään, ei oikeasti harmita hyllyt, tehdään vaan sitä meidän juttua :-)

Ensimmäiset ohjatut treenit

Laikan poistuttua lauman muonavahvuudesta tulin taas ajatelleeksi kuinka arvokasta on dokumentoida koiran elämästä muitakin hetkiä kuin kisoja ja menestystä. Lämpimimmät muistot jää kuitenkin niistä arjen yhteisistä touhuista. Noiden mietteiden pohjalta kerrottakoon pari sanaa Piitun agilityharrastuksesta nyt 8 kuukauden iässä.

Eilen 19.12. olin Piitun kanssa ensimmäistä kertaa ohjatuissa agilitytreeneissä. Tähän mennessä ollaan hömpötelty pentuaksaa kotihallilla ihan omin päin tai treenikavereiden kanssa ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta, mutta nyt mentiin Kimin treeneihin JANKKin halliin. Täytyy myöntää, että pikkuisen jännitti, kun oltiin uudessa paikassa enkä ollut varma miten pentu tilanteeseen reagoisi.

Tehtiin kaksi pätkää irtoamisharjoituksia. Aluksi ihan suoraa etupalkalla ensin yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen aidan takaa. Piitu irtosi hyvin, pyrittiin minimoimaan minun liikeittä ja höpötystä (”mene-mene-mene” oli tässä tarpeetonta). Tauon jälkeen toinen pätkä, jossa oli ensin pari estettä suoraan, sitten 180 asteen käännös ja etupalkka lähtöpaikalta. Tässä tarvitsin jo Piitulle käännökseen vähän jarrua tai se singahti käsistä. Tuntui kivalta mennä, koira oli energinen ja innokas :-) Jekkukin oli mukana, myös sen kanssa harjoiteltiin eteen irtoamista ja toisella kierroksella rataa.

En ole juuri tullut videoinneeksi Piitun tekemisiä, mutta viikko sitten hallilla sattui olemaan kuvaaja matkassa. Tässä siis meidän aksailua koiran olleessa vähän vajaa 8 kuukauden ikäinen.

Pakkaspäiviä

Kylmä sää on vähän rajoittanut koirien kanssa touhuamista. Kiva kuitenkin, että saatiin viimein talvi. Lauantaina ulkoilutin koirien ohella kameraakin, mutta aurinko painui nopeasti metsän taa ja kuvasaalis jäi laihaksi.

Viikko sitten Piru tuurasi agitaukoilevaa Jekkua vuoden ensimmäisessä aluevalmennuksessa SDP:llä. Jari oli suunnitellut varsinaisen juoksuradan, josta lähes kaikki koiraa hidastavat esteet oli jätetty pois. Ajattelin olevani liikkumista vieläkin vaikeuttavan polveni kanssa ihan pulassa, mutta treeni kulki paremmin kuin odotin. Olen edelleen tietyissä ohjauksissa ylivarovainen, mutta selvittiin kuitenkin 30 esteen radalla kuitenkin 25:lle asti. En malta odottaa sitä hetkeä, kun voin taas juosta kunnolla ajattelematta polvea! Jos mulla muutenkin tahtoo olla rytmitykset hakusessa, niin nyt ne vasta onkin, kun ruho ei vaan liiku normaaliin tapaan…

Ystävämme paikkamakuu

Vuodenvaihteen mökkireissulta on kotiuduttu ja päästy takaisin treenaamiseen makuun. Perjantaina kävin treenaamassa agilitya Pirun kanssa ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin polvivamman jälkeen juosta. Olihan se vielä kankeaa ja varovaista, ei ohjauksellisesti kovin kummoista minulta. Siitä huolimatta tosi mukavaa päästä tauon jälkeen tekemään rataa ja huomata, ettei juokseminen sattunut. Jekun kanssa pidetään nyt alkuvuodesta pieni agilitytauko, kun ei ole sellaista aikoihin ollut kalenterissa.

Laika uiskentelee 30.12.2013 Hyvinkäällä. Postauksen tekstiin kuva ei liity mitenkään, haitanneeko tuo.

Jekun kanssa on sen sijaan tokoiltu. Vähän elättelen toivetta, että meidät nähtäiisiin vuoden 2014 aikana virallisissa kisoissa, mutta se vaatii kovaa työtä paikkamakuun kanssa. Eilen osallistuttiin Oili Huotarin tokokoulutukseen ja otin puheeksi nimenomaan paikkamakuun. Perusongelmahan on se, että Jekku menee ja jää maahan ihan hyvin, pysyykin jonkin aikaa, mutta puolen minuutin – minuutin kuluttua pää alkaa pyöriä ja rauhattomuus kasvaa. Ja edelleen kisanomaisia suorituksia muiden koirien kanssa on saatu kasaan todella vähän. Kouluttaja kysyi olenko käyttänyt etu- / takapalkkaa, jolloin täytyi myöntää, etten oikeastaan pysty – Jekku varastaa ne. Tämän tiedon myötä lähdettiinkin treenaamaan ohjaajan kunnioittamista eli namit laitettiin tyrkylle aivan koiran nenän eteen ja kiellettiin ottamasta. Namien varastamista ei pyritty estämään, vaan väärästä toiminnasta seurasi Jekulle kunnon ”puhuttelu”. Aika jääräpäisesti jätkä pisti vastaan, mutta parin toiston jälkeen alkoi ymmärtää, ettei moinen kannata. Eikä yritys poistua tilanteesta. Oili painotti, ettei paineistumista pidä sekoittaa siihen, jos koira käyttää ohjaajan heikkoutta hyväkseen. Hyvä koulutus, vaikka olihan se vähän noloa tuntea itsensä lapaseksi. Tiedänhän minä, ettei Jekku ole niin nössö millaisena sitä lipsun joskus pitämään ja voisin oikeutetusti vaatia koiran työskentelevän tietyissä tilanteissa enemmän. Käytännössä se vaan välillä jää. Laika on kyllä ollut tässä(kin) suhteessa helpompi tapaus. En muista, että corgille olisi koskaan tarvinnut tehdä numeroa vaikkapa takapalkan varastamisesta. Laikaan olen ylipäänsä luottanut aina aivan eri tavalla kuin Jekkuun, se oli jo nuorena jotenkin niin pikkuvanha luonne.

Tänään poikettiin tokoilemassa Pirkkalassa, pitkästä aikaa kunnon (koira)häiriössä. Tehtiin kaksi paikkamakuuta, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Häiriöt häiritsivät kiitettävästi :), tällaista harjoittelua me tarvittaisiin vaan paljon lisää. Parhaita suorituksia oli tänään liikkeestä maahanmenot ja luoksetulot, molemmista tuli vauhdikkaita, vaikkei täysin virheettömiä toistoja. Pitäisi taas löytää kalenteriin möllitoko tai vastaava ohjaajaa velvoittava kiintopiste, muuten säännöllinen treenaaminen tahtoo helposti jäädä.