Loppu hyvin – Jekun tähystysleikkaus

Jekku on aina ollut ahne tyyppi, joka hotkii ruokansa. Varsinkin, jos se pelkää jonkun ottavan ruoan siltä pois. Maaliskuisena lauantai-iltapäivänä kävin koirien kanssa jäällä 6 km lenkillä ja annoin niille sen jälkeen sian sääriluut. Jonkun ajan päästä Jekku alkoi köhimään ja sen vatsa turpoamaan. Kun koiran olo ei tuntunut kotikonstein helpottavan, jouduttiin lähtemään päivystykseen.

Päivystyksessä otettiin röntgenkuvat. Jekun vatsa oli kaasuuntunut luumurskan vuoksi ja kaasun poistamiseksi koira piti joko oksetuttaa lääketieteellisesti, letkuttaa tai leikata sen maha auki. Paikalla olleet kaksi eläinlääkäriä totesivat, että tilannetta vaikeuttaa mutkalla oleva ruokatorvi. Kuulema jokin massa (kasvain?) on painanut koiran ruokatorven ulkopuolelta (keuhkoista?) kaarelle. Oltiin miehen kanssa ihmeissämme lääkärien kommenteista, mutta pakon edessä valittiin letkuttaminen. Sitä ei kuitenkaan päästy tekemään vielä pariin tuntiin, koska päivystyksessä oli ruuhkaa eikä Jekku ollut potilaista heikkokuntoisin. Kun koira viimein rauhoitettiin letkuttamista varten, lähdettiin käymään nopeasti kotona.

Eläinlääkäriasemalle palaaminen oli shokki. Letkuttaminen oli epäonnistunut, kuulema siksi, että ruokatorvi on niin kaareutunut. Jekku oli saanut voimakkaita hengitystieoireita ja hätäratkaisuna eläinlääkäri oli pistänyt reiän sen kylkikaaren läpi, jotta kaasu saatiin ulos. Koira oli jouduttu herättämään kesken rauhoituksen ja se oli pelottavan sekaisin. Lääkäri totesi, että kaikki nukutuksen vaativat toimenpiteet ovat tälle koiralle sydänvian takia erittäin suuri riski. Kolmen tunnin kuluttua aamuyöllä tilanne oli vähän rauhoittunut ja pääsimme kotiin.

Kotona nieleminen ja makuulle meneminen tuottivat Jekulle selvästi vaikeuksia. Varasin maanantaiaamulle ajan Evidensia Jyväskylään. Siellä otettiin uudet röntgenkuvat, joiden perusteella eläinlääkäri arvioi ruokatorven alapäähän todennäköisesti juuttuneen luupalan. Se epämääräinen massa ei siis tosiaan ollut ruokatorven ulkopuolella ja ihmettelen, miksei asiaa osattu päivystyksessä diagnosoida. Tunsin itseni tyhmäksi, olisi tämä pitänyt amatöörinkin tajuta. Lauantain hätätilanteessa sitä halusi kuitenkin luottaa asiantuntijoihin, vaikka letkuttamista odottaessa mielessä pyörikin, että pitäisikö ajaa Hattulaan.

No, maanantaina päätettiin, että vierasesine yritettäisiin poistaa saman tien tähystyksessä. Koska epäonnistumisen mahdollisuus oli olemassa, jouduttiin keskustelemaan toisestakin vaihtoehdosta. En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta, kun istutaan eläinlääkäriaseman aulassa odottamassa tietoa, selviääkö Jekku hengissä vai ei :'(

Jekun ruokatorvesta poistettu pala

Ruokatorvessa oli tosiaan luunpala ja tiukassa olikin. Onneksi se saatiin lopulta pois. Toipuminen sujui hyvin, joskin kaksi viikkoa tähystyksen jälkeen heräsin yöllä siihen, että Jekku oksensi peukalonpään kokoisen luunpalan. Kiirastorstaina kävimme vielä Evidensiassa kontrollitähystyksessä toteamassa, että ruokatorveen tai mahalaukkuun ei jäänyt episodista mitään vaurioita. (Niin, Jekkuhan on tosiaan rauhoitettu päivystyksessä käymisen jälkeen jo kahdesti ilman mitään ongelmia, vaikka sen piti kuulema olla valtava riski…) Vietiin samalla Evidensian henkilökunnalle pääsiäiskukka ja kortti kiitokseksi asiantuntevasta ja empaattisesta hoidosta.

Oli siis vähällä käydä huonosti, mutta loppu hyvin. Kieltämättä uskomatonta, kuinka erilaiset lausunnot koirastaan ja sen peruskunnosta voi saada kahden vuorokauden välein. Omaa käsitystäni Jekun terveydentilasta tapaus ei kyllä muuttanut mihinkään. Se on perusterve koira, jolta on poistettu pallit ja muutamat hampaat sekä diagnosoitu sydänvika, joka ei ole toistaiseksi aiheuttanut oireita tai vaatinut lääkitystä. Toivottavasti on vielä pitkään.

Kisaikäinen, vaan ei -valmis

Piitulla tulee muutaman päivän päästä puolitoista vuotta mittariin eli iän puolesta ovet virallisiin agilitykisoihin aukeavat. Pari kertaa multa on jo kysytty ollaanko lähdössä kisaamaan, no ei olla. Koira ei ole valmis eikä sen kanssa ole koskaan ollut tavoitteenakaan kisata niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Jossain vaiheessa ensi vuotta on tarkoitus startata, työstetään rauhassa keppejä ja kontakteja ennen kuin katselen kalenteria. Lokakuun ekana viikonloppuna käytiin kyllä maistelemassa menoa epävirallisissa kisoissa Jyväskylän Haukkuvaarassa. Hyvin kulki, putkirallista nollavoitto ja mölliluokassa (ei keinua, keppejä, rengasta) sijoituttiin nollalla minien toiseksi. Lähdöissäkin Piitu pysyi hienosti, vaikka kotihallilln ohjatuissa treeneissä on jostain syystä useamman viikon ajan vetänyt alkuun hullut hepulit :D

Maalla pitää kytätä vieraita.

Syyskuun lopussa käytin Piitun Ventelän vastaanotolla Kankaanpäässä. Terveystutkimusten tulokset oli mukavat: lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkäranka terve. Pakko todeta, että gööttien terveyden suhteen meillä on ollut kaiken kaikkiaan hyvää tuuria (?), talouden edesmenneiden corgien kanssa oli selvästi enemmän huolta ja murhetta tällä saralla.

Eilen poikettiin kakkoskodista käsin Pieksämäellä, jossa Jekku pääsi parin kuukauden tauon jälkeen kisaamaan. En muista aiemmin olleeni Minna Väyrysen radoilla, oli muuten tosi kivoja! Ensimmäisellä agiradalla päästiin treenaamaan Jekun heikointa tekniikkaa eli takaakiertoja, niitä piti tehdä matkan varrella peräti neljä. Jekku hölkkäsi radan kuuliaisesti läpi, keinulla ja kepeillä sillä paloi selvästi enemmän aikaa kuin treeneissä ko. esteillä menee, muuten ihan ok suoritus. Tuloksena yliaikanolla. Toinen agirata lähti jouhevasti liikkeelle, kahdeksantena esteenä olleilla kepeillä koira ampui kakkosväliin. Videolta katsottuna kepeille vientini oli huono: edeltävä valssi myöhässä ja ohjaava käsi liian korkealla. Myöhemmässä vaiheessa rataa tuli vielä ohjattua huolimattomasti ja Jekku suoritti sen seuraksena muurin väärältä puolelta. Tyypillinen ”ohjaa, älä oleta” -tilanne! Hyppyradalla tehtiin nollaa toiseksi viimeiselle esteelle asti. Sitä edeltävä kaarre meni vähän pitkäksi ja varmistelin kolmanneksi viimeistä estettä liian kauan. Seuraksena Jekku ehti seuraavassa estevälissä sujahtaa selän takaa suorittamaan hypyn väärältä puolelta. 2 x HYL, mutta olipa kiva kisata! Jekun liikkeellä on tapana hyytyä mitä pidempään joudumme kisapaikalla odottelemaan, tällä kertaa pistin kuitenkin merkille positiivisen tasavauhtiset startit. Täytyy varmaan katsella Jekulle vielä loppuvuodelle jotkut agikisat, sillä tällä hetkellä sen kanssa on tosi leppoisaa mennä. Ei jännitä yhtään, ei oikeasti harmita hyllyt, tehdään vaan sitä meidän juttua :-)