Loppuvuoden 2014 kisa-asiat

Marras-joulukuussa starttasin muutamissa agilitykisoissa sekä Jekun että laina-Pirun kanssa. Saaliina oli kaikkea makean nollavoiton ja kaoottisen hyllyn väliltä :D

Piru Pieksämäellä 16.11.2014.

8. marraskuuta suunnattiin taas Jyväskylään, jossa oli ohjelmassa kolme starttia molempien koirien kanssa. Jekun osalta tuli mietittyä vuoden 2014 aikana monta kertaa pitäisikö kisaaminen lopettaa, kun ei vaan kulje. Jyväskylän kisoissa me oltiin kuitenkin pitkästä aikaa samalla aaltopituudella ja koiran kanssa tuntui hyvältä mennä. Ensin hyppikseltä yliaikanolla (2,67 ja sijoitus 9/27). Ensimmäisellä agilityradalla ehdittiin jopa ihanneaikaan, mutta harmillisesti vitonen tippuneesta rimasta (sij. 13/27). Viimeiseltä sitten vielä yliaikanolla (1,95 ja sijoitus 9/23) ja tällä radalla jouduin jopa vaihtamaan yhden ohjauksen lennosta takaakiertoon, kun Jekku liikkuikin oletettua paremmin. Pirun kanssa en onnistunut yhtä hyvin. Hyppiksellä ohjasin huolimattomasti kiellon pussilta. Agiradoilla puomi aiheutti taas päänvaivaa: ensin HYL tuttuun tapaan väärästä radasta heti puomin jälkeen ja viimeisellä radalla epäonnistuneesta putki-puomi-erottelusta.

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin Pieksämäelle. Olin ilmoittanut vain Pirun ja ihan sillä ajatuksella, että käydään talven aikana pariin otteeseen vähän pienemmissä kisoissa kokeilemassa olisiko nollavoitto ja sen myötä osallistumisoikeus ensi kesän MM-karsintoihin meille mahdollinen. En pitänyt voittamista lainkaan todennäköisenä, mutta yrittämättähän sitä ei ainakaan saa. Aamu alkoi kohtuuhyvin rullanneella agiradalla. En yleensä käy katsomassa tuloslistoja kesken kisojen (mentaalivalmennuksen oppeja), mutta seuraavaa starttia odotellessa kuulin tuomarin puuskahtavan kuinka paljon hyllyjä mineille oli tullut. Entäs jos… oli pakko mennä tarkistamaan tilanne ja käsittämätöntä kyllä, me oli voitettu luokan ainoalla nollalla! Mieletön fiilis, kun heti ensimmäisestä tietoisesta yrityksestä saavutettiin se, mistä olin haaveillut. Seuraava agirata oli sekin sujuva, hetkellisen ajatuskatkon myötä ohjasin kuitenkin Pirun väärään päähän putkea. Hyppiksellä olin huolimaton, kielto jo kolmannella esteellä hätäisestä pimeään putkeen lähettämisestä ja radan loppupäässä väärän hypyn vuoksi HYL.

Joulukuussa startattiin vielä kotinurkilla Lempäälässä ja joulun välipäivinä Lahdessa. Kotikisojen ensimmäinen rata oli Pirun kanssa puomin alastuloa lukuunottamatta hyvä. Oma asenne ja ohjausvalinnat oli kohdillaan, puomilta kuitenkin se vitonen (sij. 11/46). Esa Muotkan hyppis oli profiililtaan todella hauska putkirallattelu, jolle olisi kannattanut ilmoittaa Jekku. No, mukana siis vain Piru, jonka kanssa suoritus meni ihan sekoiluksi. Koira ei pysynyt lähdössä, joten HYL heti kakkosesteeltä ja muutenkin rytmi hukassa koko matkan. Sähläämisestä jäi sen verran hampaankoloon, että päätin hakea kisavuodelle vähän parempaa päätöstä Lahdesta.

Lahdessa kisasin kolme rataa molemmilla koirilla ilman suurempia onnistumisen kokemuksia. Pirun kanssa vitonen (kielto myöhästyneen persjätön seurauksena), kymppi (puomi ja aidan ohitus pussin jälkeen) ja HYL (väärä hyppy pussin jälkeen). Treenattavien asioiden listalle siis pussin jälkeiset tilanteet! Jekku jätti ekalla agiradalla pujottelun kesken ja kävi morjestamassa esteen takana istuneen ratatyöntekijän, huoh… Tuloksena yliaikavitonen. Positiivista kuitenkin se, että keinun suoritus on selvästi nopeutunut. Toisella radalla HYL jo kolmannella esteellä epäonnistuneesta välistävedosta, mutta muuten suht mukavaa menoa. Kepit (ja se ratatyöntekijä :)) olivat samassa paikassa ja nyt ne suoritettiin ongelmitta. Hyppiksellä tehtiin virheetön suoritus, mutta radan puolivälissä Jekun vauhti alkoi valitettavasti hyytyä pahasti. Tulos siitä 4,12.

Agilityvuosi 2014 Pirun kanssa oli hyvä. En ole laskenut mitään nolla- tai hyllyprosentteja, tuskin ne kovin kummoisia olisikaan. Mutta mieleenpainuvia onnistumisia oli triplanolla ensimmäisistä kisoista jalkavammani jälkeen, kymmenen sadasosan yliaikanolla ensimmäisistä yksilö-SM-kisoistani, joukkuepiirinmestaruus, lokakuussa kylmät väreet aiheuttanut nollarata sekä voitto Pieksämäeltä. Jekun kanssa tulostaso heikkeni edellisvuodesta, vaikka treeneissä sujui mielestäni paremmin. Harmittaa, kun parhaimmillaan koira toimii kuitenkin kivasti ja olen tehnyt sen eteen niin paljon töitä. Lahden kisojen jälkeen mietin, että Jekun osalta vuoden parhaat onnistumiset liittyi lajin epäsäännöllisestä treenaamisesta huolimatta tokoon ja Jekun kanssa satsaankin tänä vuonna siihen puoleen aiempaa enemmän.

Ylä- ja alamäkiä

Viimeisten kuukausien aikana Jekun häiriöherkkyys on taas nostanut päätään. Agilityn treenaaminen on ollut yllättävänkin kivaa ja onnistunutta, harjoituksissa Jekku on liikkunut omaksi itsekseen aika hyvin ja ollut innostunut tekemään hommia. Kisat ovat kuitenkin sujuneet heikosti, siellä on mm. jääty seisoskelemaan yhtäkkiä keskelle rataa, jätetty pujottelua kesken ja sen sellaista. Maaliskuussa tehtiin yksi nollatulos, mutta pääsääntöisesti kisaaminen on tuntunut tuskaiselta. Samoin tokotreeneissä koiralla on valitettavan usein ollut keskittymisvaikeuksia. Näiden kokemusten siivittämänä Jekulta lähtee ensi viikolla pallit.

Totta puhuen ajattelen, että Jekun agilityuralla on nyt saavutettu se, mikä tämän koiran kanssa saavutettavissa on. Siis sujuvia nollaratoja kolmosluokassa. Siihen pisteeseen pääsemiseksi on tehty paljon töitä ja olen aidosti ylpeä siitä, että häröilevästä juntista on saatu koulittua se kiva harrastuskaveri, jollainen se on treeneissä viime aikoina ollut. Tästä eteenpäin meidän resurssit eivät kuitenkaan kisamielessä riitä, Jekulta ei vain ole realistista odottaa vaikkapa sertejä tai SM-nollia. Se on ihan ok ja sen hyväksyminen on ollut tavallaan aika helpottavaa. Kisaamista en silti aio Jekun kanssa kokonaan lopettaa, mutta lähiaikoina tuskin ilmoitan sitä minnekään.

Pirun kanssa ensimmäiset kisat polvivammani jälkeen olivat huima kokemus. Lähdin kisatauon jälkeen vain hakemaan Jyväskylästä oikeaa fiilistä ja tuntumaa kisaamiseen. Kolmen startin tuloksena oli triplanolla, jonka myötä saatiin myös SM-nollat kasaan :-) Maaliskuussa Pirun kanssa kulki kaiken kaikkiaan hyvin: tehtiin yhdeksässä startissa kuusi nollaa, yliaikanolla, 15 ja HYL.

Huhti-toukokuussa yhteispeli ei ole oiken toiminut, vasta kuluvan viikon kisoissa tunsin viimein pääseväni ohjaamisessa edes jotenkin oikealle aaltopituudelle. Se on tullut huomattua, että mun pitäisi ohjata Pirua vähän ns. äkäisessä mielentilassa. Kun saan pienen raivon päälle, käskytän koiraa terävämmin ja liikunkin rohkeammin. Harmi vaan, että sen sopivan mielentilaan saavuttaminen ei ole mulle ihan helppoa ja toisekseen sen haittapuolena on keskimääräistä suurempi vitutus mahdollisten ohjausvirheiden sattuessa. Tänään Nokialla kolmanneksi viimeisen esteen kielto harmitti jälkikäteen ajatellen naurettavan paljon…

Yksi kevään vähän paremmista radoista Pirun kanssa, hyppyrata Tuusulassa 29.5.2014.

Noin muuten koira-arki on sujunut tasaisesti. Jekulta poistettiin hammaskiven puhdistamisen yhteydessä heiluva poskihammas, Laika voi suht hyvin, keskiviikkoisin ajellaan Hämeenlinnaan aksaamaan ja ohjaajien fysiikkatreenejäkin on harrastettu. Kesälomalle on taas suunnitteilla Lapin reissu ja koiramyönteisiä majoituspaikkoja on jo varattu Inarin ja Sodankylän suunnilta.

Uusi vuosi, uusi blogi

Uusi vuosi alkaa vasta reilun 12 tunnin kuluttua, mutta uusi blogi avataan nyt. Tervetuloa, mikäli joku sattuu tätä lukemaan!

Olen kirjoittanut koirablogia Livejournalin puolella vuodesta 2006 ja tykkään siitä, että sekalaiset tarinani ovat pysyneet niin monta vuotta samassa paikassa. Livejournalin ulkoasun muokkaaminen on kuitenkin tuntunut hankalalta, joten päätin vaihtaa WordPressiin ja kokeilla, josko uusi blogi samalla innostaisi kirjoittamaan lauman touhuja vähän ahkerammin muistiin. Vielä on toiminnot hakusessa, mutta eiköhän tätäkin systeemiä pikku hiljaa opi käyttämään…

No, vuosi vaihtuu, mitä jäi käteen? Koiraharrastustavoitteeni vuodelle 2013 oli ylittää oman mukavuusalueeni rajat – monta kertaa ja rohkeasti. Tavoite täyttyi monella tapaa, esimerkiksi osallistumalla Jekun kanssa ensimmäiseen möllitokoon, kouluttamalla ensimmäistä kertaa agilitya ja kilpailemalla lainakoira Pirun kanssa agilityssa. Oli mahtava harrastusvuosi, koin monta ilon ja onnistumisen hetkeä juuri sen ansiosta, että ylitin omia päänsisäisiä rajojani. Yksittäisistä tapahtumista parhaiten jäi ehkä mieleen heinäkuun Agirotu Ylöjärvellä, jossa kisaaminen tuntui poikkeuksellisen rennolta ja tuloksienkin puolesta sain olla tosi tyytyväinen.

Jekku ja kuski Jyväskylässä 12.5.2013 – harvoinpa tulee kisoja, joissa allekirjoittanut on kolmesti palkinnoilla :)

Vuoden ikävin koira-asia oli Laikan yllättävä sairastelu syyskuussa. Eläinsairaalassa vierailun yhteydessä jouduttiin jo alustavasti keskustelemaan mahdollisesta eutanasiasta, mutta corgimummo toipuikin rajusta oireilustaan paljon paremmin kuin osasimme odottaa. Tällä hetkellä Laika voi hyvin, sairastelun yhteydessä todettu munuaisten vajaatoiminta on pysynyt kurissa ruokinnalla ja verenpainelääkityksellä. Vaikka Laika onkin juuri nyt ilahduttavan pirteä, päätin sen kaverikoirauran loppuvan vuodenvaihteeseen. Aika tehdä tilaa nuoremmille kavereille.

Tällä hetkellä en malttaisi odottaa, että saan muutama viikko sitten reväyttämäni polven kuntoon ja pääsen taas täysillä koiratouhujen pariin. Olkoon se ensimmäinen tavoite uudelle vuodelle, ohjaaja takaisin juoksukuntoon!