Tokokevät – mitä jäi käteen

Eilen oli kevään viimeinen tokovalmennus Koirakoutsilla. Kahta kertaa lukuunottamatta oltiin Jekun kanssa paikalla joka maanantai. Koulutusten ulkopuolella treenattiin itsenäisesti jonkin verran, ei superahkerasti, mutta kuitenkin. Mitä jäi käteen?

Kevään treenit oli monipuolisia: harjoiteltiin kaikkien luokkien liikkeitä, niin nykyisten kuin uusienkin sääntöjen mukaan. Monenlaista häiriötäkin keksittiin ja Jekun häiriönsietokyky kasvoikin selvästi matkan varrella. Yksi mukavampia juttuja oli tunnaritreenit. Jekku oli aluksi ihan pihalla ja yritti noutoa kouluttajan kapulakassista :D Harjoiteltiin tunnollisesti ja viimeisellä kerralla toi oman kapulansa hienosti hajuttomien keskeltä, vau! Selvästi koiralla syttyi lamppu sen suhteen mitä tulee tehdä. Ruutua ja ohjattua noutoa oli myös hauskaa aloitella.

Eniten päänvaivaa aiheutti ”yllättäen” paikkamakuu. Liike oli alkuvuodesta jo hyvällä mallilla, mutta joskus pääsiäisen tienoilla Jekku alkoi nousta kesken liikkeen istumaan. Se makaa kyllä puolesta minuutista jopa puoleentoista, sitten nousee. Aargh. Edelleenkään en ole varma missä mättää, täytyy vielä tutkailla liittyykö jotenkin liikkeen suorituspaikkaan. Lisäksi on painittu seuraamisessa edistämisen ja malttamattoman noutokapulan käsittelyn kanssa.

Kaiken kaikkiaan ollaan kyllä opittu uutta, kisavalmis Jekku ei silti vieläkään tuon paikkamakuun takia ole. Osa alokkaan liikkeistä sujuu hyvin, mutta ei ole järkeä mennä pilaamaan muiden makaamisia. Välillä tulee mieleen, että onko tässä siirryttävä rally-tokon pariin… Ei me kuitenkaan luovuteta, ostin kesäkuun alusta kuusi valkkukertaa uudessa ryhmässä. Toko on joka tapauksessa omaa, tärkeää laatuaikaa Jekulle, kun agilitypuolella olen nyt keskittynyt Piruun ja Piituun.

Tokokunnon katselmointia

Vuodenvaihteen kieppeillä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni Jekun tokoilun suhteen. Ilmoitin meidät Koirakoutsin valmennusryhmään ja omin päinkin olen yrittänyt treenailla aktiivisemmin. Viime lauantaina valmennusryhmäläisille oli tarjolla kevätkauden hintaan sisältyvä kisanomainen treeni ja mielenkiinnolla lähdin paikalle kartoittamaan meidän tekemisen tämän hetkistä tasoa.

Älykäs katse tokotreeneissä 19.1.2015 :D

Liikkeet tehtiin siis alokasluokan mukaisesti ja homma eteni seuraavasti:

• Luoksepäästävyys 10. Tämä oli hyvä. Aikaisemmin Jekku oli vähän turhan innokas ja saattoi nousta lähestyjää vastaan, mutta nykyään malttaa hienosti.
• Paikkamakuu 9. Oltiin viiden koirakon rivissä keskimmäisiä. Huomasin, että kaikki muut vastasivat liikkurin kysymykseen ääneen ”Valmis!” ja minulla on tapana vain nyökätä. Muiden puhuminen kiinnitti Jekun huomion ja se ei katsonut minuun, kun oli aika antaa maahanmenokäsky. Joudun toistamaan käskyn ja siitä pistevähennys. En mennyt täyden matkan päähän, sillä muistaakseni molempia vieruskavereita käytiin palkkaamassa ja oletin sen häiritsevän Jekkua jossain määrin. Aika oli normaali 2 minuuttia. Hyvin pysyi.
• Seuraaminen hihnassa 8. Liikkeen alussa Jekku ei ollut kuulolla, nuuski maata. Meinasin itse hätääntyä koiran haahuilusta, mutta tekeminen parani loppua kohti. Vapautuskäskyn jälkeen Jekku lähti laukkaamaan kohti liikkeen aloituspaikkaa eikä totellut puhetta, aargh. Seuraamisten välissä ohjelmassa oli siis pieni kurinpalautus, kun kannoin koiran kainalossa takaisin.
• Seuraaminen ilman hihnaa 9,5. Todella paljon parempaa kuin edellä! Saatuaan palautetta käytöksestään Jekku oli hienosti kuulolla ja oikeassa paikassa. Puolikas piste lähti, kun olin jossain välissä antanut käsiapua.
• Liikkeestä maahanmeno 8. Jekku edisti seuraamisessa reilusti, joten se oli käskyhetkellä minuun nähden ihan väärässä paikassa ja tarvitsi tuplakäskyn toimiakseen.
• Luoksetulo 9. Koira tuli hyvällä vauhdilla luokse, mutta pari askelta ennen perusasentoa hidasti ja harkitsi hetken nuuskimista ennen kuin siirtyi hieman löysästi sivulleni.
• Liikkeestä seisominen 8. Seuraaminen oli nyt parempaa kuin maahanmenossa ja Jekku pysähtyi napakasti ensimmäisellä käskyllä. Palattuani ennakoi reilusti perusasennon, tämä on ollut viime aikoina treeneissäkin ongelmana.
• Hyppy 10. Tämä oli tosi hyvä. Seisoi esteen takana kuin tatti :-)
• Kokonaisvaikutelma 9. Jekku tekee hienosti, kunhan se vaan keskittyy. Liikkeiden välissä tapahtuneesta haahuilusta ja siitä annetusta palautteesta ei nyt rokotettu, vaikka virallisessa koetilanteessa niin tietysti tehtäisiin enkä voisi antaa koiralle niin voimakasta palautetta kuin nyt tein. Keskusteltiin kuitenkin tuomarin kanssa, että toimin tässä tilanteessa oikein – Jekku kesti palautteen ja työskenteli sen jälkeen paremmin.

Tältä pohjalta mietin, että tärkeimpiä treenattavia juttuja on tällä hetkellä edistäminen seuraamisessa, kontaktin säilyminen liikkeiden väleissä, perusasennon ennakointi seisomisessa, täysi välimatka paikkamakuussa ja erilaisten häiriöiden sietäminen (pitänee alkaa itsekin sanomaan ”valmis”). Kisavalmiita emme ole, mutta en nyt pidä mahdottomana sitä, että ennen sääntöjen vaihtumista saattaisimme uskaltaa kokeeseen. Kivaa on joka tapauksessa se, että pitkästä aikaa mulla tuntuu olevan aidosti motivaatiota tokoilla ja sen treenaaminen on ollut mukavaa. Ehkä tämä tästä?

Tokohommia

Toko on semmoinen laji, johon mulla on jonkinasteinen viha-rakkaus-suhde. Usein se tuntuu vähän tylsältä ja hankalalta, toisaalta pienetkin onnistumisen hetket huikeilta. Viime aikoina oon yrittänyt hakeutua kisanomaisiin tilanteisiin, jotta ehkä vielä joskus uskaltaisin Jekun kanssa virallisiin tokokisoihin.

27. syyskuuta osallistuttiin möllitokoon Toijalassa. Kentän nähtyäni vähän huolestuin: nurmi oli paikoitellen pitkää ja yön jäljiltä kosteaa. Muuten oma fiilis oli hyvä. Luokka aloitettiin luoksepäästävyydellä, josta ei tosin annettu pisteitä. Jekulla on ollut taipumusta nousta lähestyvää tuomaria vastaan, nyt kuitenkin pysyi kivasti perusasennossa. Seuraavaksi tehtiin minuutin paikkamakuu. En poistunut kovin kauas koirista, kun en vieläkään oikein luota siihen, että Jekku pysyy paikoillaan. Vaan hyvin jätkä pysyi ja oli levollisen oloinen maatessaan. Pisteitä 10.

Yksilöliikkeissä hihnassa seuraaminen oli suht sujuvaa, pisteitä tuli 9,5. Vapaana seuraaminen ei kuulunut suoritettaviin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenoa aloitettaessa tein sen virheen, että nyökkäsin liikkurille olevani valmis, vaikka koira ei sillä hetkellä katsonut minua. Vähän hajamielinen liikkeelle lähtö taisi sitten aiheuttaa sen, että Jekku meni vasta toisella käskyllä maahan. Pisteitä 8. Luoksetulossa koira ennakoi hieman käskyäni, pisteitä 9,5. Liikkeestä seisominen oli hyvä, siitä 10. Samoin hyppy toimi 10:n arvoisesti. Kokonaisvaikutelman arvosana oli 10 ja kokonaispisteet 153,5 / 160. Seitsemän koiran joukosta sijoituttiin toiseksi. Yhteistyö Jekun kanssa tuntui hyvältä! Tärkein havainto oli varmaankin se, että ollaan edelleen treenattu tosi vähän liikkeenohjaajan kanssa ja sitä tarvittaisiin erityisesti jättäviä liikkeitä silmällä pitäen.

Eilen olin ilmoittanut meidät harjoituskoirakoksi TamSKin liikkeenohjaajakurssille. Aamupäivä hallilla oli tosi mielenkiintoinen, sillä etukäteen ei ollut tietoa missä vaiheissa pääsemme kehään ja mitä liikkeitä siellä tehdään. Luoksepäästävyys tehtiin ensin, sujui hyvin. Paikkamakuupätkiä tehtiin harjoitusten mittaan parikin kertaa ja Jekku pysyi kaikissa paikoillaan. Yksilöliikkeet aloitettiin vaatimattomasti zetalla, jota ei ole treenattu koskaan :D Olin aika pihalla oman liikkumiseni kanssa, vaikka liikkuri ja tuomari yrittivätkin ohjeistaa. Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä ohjattu nouto, mutta päätettiin jättää väliin, kun epäilin, ettei Jekku menisi edes merkille. Jatkettiin alokkaan luoksetulolla, joka oli lopun löysää perusasentoa lukuunottamatta ok.

Oman vuoron odottelu oli Jekulle hyvää harjoitusta sekin. Tauon jälkeen päästiin tekemään AVOn liikkeestä maahanmeno, jossa alkuosa meni hyvin, mutta palatessani taaksepäin koira nousi ylös rinnalle päästyäni. Ohjelmassa oli myös voittajaluokan kaukokäskyt. Vähän hirvitti, sillä en ole koskaan varsinaisesti opettanut Jekulle kaukoja, vain hyvin satunnaisesti ruokakuppia tai agilitytreeneissä suoritusvuoroa odotellessa antanut käskyjä edestä ohjaten. Olin aivan ällistynyt, kun Jekku teki jokaisen vaihdon oikein ja malttoi vielä odottaa seuraavaa käskyä! Ihan mahtavaa! En toki ollut koirasta kuin muutaman askeleen päässä, mutta siitä huolimatta sen suoritus yllätti täysin. Myös seuraava liike eli nouto sai ohjaajan leuan loksahtamaan. Heitin kapulan melkein kentän toiseen laitaan ja olin aivan varma, ettei Jekku sitä tuo. Eihän tätäkään ole oikeasti treenattu eikä Jekku ylipäänsä juuri tapaa kanniskella tavaraa suussaan. Vaan gööttipä juoksi reippaasti kapulalle, toi sen ja tiputti sivulleni! Perusasentoon en sitä enää kapula suussa saanut, mutta niin hieno nouto. Viimeisenä yksilöliikkeenä tehtiin luoksetulo 30 metrin päästä, se olisi siis pitänyt tehdä voittajan liikkeenä, mutta tein alokkaan mukaan. Vähän Jekku nykäisi liikkeenohjaajan käsky-sanasta, mutta lähti luokseni kuitenkin vasta luvalla. Vauhti oli hyvä.

Harjoituskoirakkona toimiminen oli kaiken kaikkiaan tosi hyödyllinen kokemus. Erinomaista paineensietotreeniä, osaamisen rajojen kokeilemista ja innostavia onnistumisia. Edelleen me tarvitaan lisää liikkurointia ja kokemusta erilaisista häiriöistä, sillä esimerkiksi teipillä merkatut liikkeiden aloituspisteet kiinnitti Jekun huomion. Ei muuta kuin seuraavaa möllitokoa etsimään…

Kuvat Toijalan möllitokosta: Marjo Uimi.

Ystävämme paikkamakuu

Vuodenvaihteen mökkireissulta on kotiuduttu ja päästy takaisin treenaamiseen makuun. Perjantaina kävin treenaamassa agilitya Pirun kanssa ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin polvivamman jälkeen juosta. Olihan se vielä kankeaa ja varovaista, ei ohjauksellisesti kovin kummoista minulta. Siitä huolimatta tosi mukavaa päästä tauon jälkeen tekemään rataa ja huomata, ettei juokseminen sattunut. Jekun kanssa pidetään nyt alkuvuodesta pieni agilitytauko, kun ei ole sellaista aikoihin ollut kalenterissa.

Laika uiskentelee 30.12.2013 Hyvinkäällä. Postauksen tekstiin kuva ei liity mitenkään, haitanneeko tuo.

Jekun kanssa on sen sijaan tokoiltu. Vähän elättelen toivetta, että meidät nähtäiisiin vuoden 2014 aikana virallisissa kisoissa, mutta se vaatii kovaa työtä paikkamakuun kanssa. Eilen osallistuttiin Oili Huotarin tokokoulutukseen ja otin puheeksi nimenomaan paikkamakuun. Perusongelmahan on se, että Jekku menee ja jää maahan ihan hyvin, pysyykin jonkin aikaa, mutta puolen minuutin – minuutin kuluttua pää alkaa pyöriä ja rauhattomuus kasvaa. Ja edelleen kisanomaisia suorituksia muiden koirien kanssa on saatu kasaan todella vähän. Kouluttaja kysyi olenko käyttänyt etu- / takapalkkaa, jolloin täytyi myöntää, etten oikeastaan pysty – Jekku varastaa ne. Tämän tiedon myötä lähdettiinkin treenaamaan ohjaajan kunnioittamista eli namit laitettiin tyrkylle aivan koiran nenän eteen ja kiellettiin ottamasta. Namien varastamista ei pyritty estämään, vaan väärästä toiminnasta seurasi Jekulle kunnon ”puhuttelu”. Aika jääräpäisesti jätkä pisti vastaan, mutta parin toiston jälkeen alkoi ymmärtää, ettei moinen kannata. Eikä yritys poistua tilanteesta. Oili painotti, ettei paineistumista pidä sekoittaa siihen, jos koira käyttää ohjaajan heikkoutta hyväkseen. Hyvä koulutus, vaikka olihan se vähän noloa tuntea itsensä lapaseksi. Tiedänhän minä, ettei Jekku ole niin nössö millaisena sitä lipsun joskus pitämään ja voisin oikeutetusti vaatia koiran työskentelevän tietyissä tilanteissa enemmän. Käytännössä se vaan välillä jää. Laika on kyllä ollut tässä(kin) suhteessa helpompi tapaus. En muista, että corgille olisi koskaan tarvinnut tehdä numeroa vaikkapa takapalkan varastamisesta. Laikaan olen ylipäänsä luottanut aina aivan eri tavalla kuin Jekkuun, se oli jo nuorena jotenkin niin pikkuvanha luonne.

Tänään poikettiin tokoilemassa Pirkkalassa, pitkästä aikaa kunnon (koira)häiriössä. Tehtiin kaksi paikkamakuuta, luoksetuloa, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Häiriöt häiritsivät kiitettävästi :), tällaista harjoittelua me tarvittaisiin vaan paljon lisää. Parhaita suorituksia oli tänään liikkeestä maahanmenot ja luoksetulot, molemmista tuli vauhdikkaita, vaikkei täysin virheettömiä toistoja. Pitäisi taas löytää kalenteriin möllitoko tai vastaava ohjaajaa velvoittava kiintopiste, muuten säännöllinen treenaaminen tahtoo helposti jäädä.