Kisojen kynnyksellä

Jekun ja Piitun harrastustalvi on jatkunut suht rauhallisissa merkeissä. Ei kisoja, näyttelyitä tai juuri muutakaan koirablogissa perinteisesti raportoitavaa. Piitun kanssa on treenattu agilitya vammani sallimissa rajoissa ja ehkä marraskuisesta tapaturmasta on ollut sentään se hyöty, että on ollut vähän pakko kiinnittää enemmän huomiota koiran irtoamiseen, itsenäiseen tekemiseen, takaa ohjaamiseen ja sen sellaiseen. Vaikka ajoittain edelleen kuulenkin taipumuksestani rynniä joka paikkaan radalla :D

Nyt tilanne alkaa olla vähitellen se, että pystyn liikkumaan kisamittaisen radan läpi. Pikkuisen varovaista hipsuttelua se edelleen on ja tiedostan hyvin, ettei oma vauhtini ole kummoinen, mutta sen verran varmuutta on kuitenkin saatu takaisin, että huomenna aloitetaan viralliset kisat kotihallilla. Lievää jännitystä on ilmassa eivätkä torstain kenraaliharjoitukset sujuneet mitenkään kaksisesti. Pääasiassa olen silti iloinen siitä, että pääsen radalle yhdessä Piitun kanssa. Sen kanssa on vaan niin kivaa touhuta ja kisaamisen aiheuttamaa positiivista kutinaakin on ollut jo ikävä.

Jekun kanssa käytiin alkuvuodesta kuuden kerran rally-tokon alkeiskurssi. Olihan se mukavaa aktivointia ja vaihtelua, mutten varsinaisesti voi kertoa syttyneeni lajiin. Suurin osa liikkeistä Jekulla sujui ihan kivasti. Eniten haastetta meillä oli peruuttamisessa 1-2-3 askelta kerrallaan sekä saksalaisessa täyskäännöksessä. Vähän jos jaksaisin treenata ja totuttaa koiraa palkkaamattomuuteen pidemmällä radalla, niin voisin kuvitella kokeilevani kisaamistakin. Oon kuitenkin tullut viime aikoina vähän varovaiseksi kalenterini täyttämisen suhteen, olisi meinaan yksi opinnäytetyökin odottelemassa aloittamistaan…

Tämän postauksen kuvat on muuten alinta lukuunottamatta Kolilta, johon heitettiin pieni lomareissu tammikuun alussa. Pelottavan liukkaat maastot rajoittivat paikoin ulkona liikkumista, mutta muuten päivät kansallismaisemissa olivat tosi viihtyisiä. Pakko myös suositella majapaikkana toiminutta Sokos Hotel Break Kolia, jonne myös koirat tuntuivat olevan aidosti tervetulleita ja jonka yhteydessä toimi ehkä rentouttavin kylpylä, jota olen kotimaan kamaralla kokeillut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s