Tokohommia

Toko on semmoinen laji, johon mulla on jonkinasteinen viha-rakkaus-suhde. Usein se tuntuu vähän tylsältä ja hankalalta, toisaalta pienetkin onnistumisen hetket huikeilta. Viime aikoina oon yrittänyt hakeutua kisanomaisiin tilanteisiin, jotta ehkä vielä joskus uskaltaisin Jekun kanssa virallisiin tokokisoihin.

27. syyskuuta osallistuttiin möllitokoon Toijalassa. Kentän nähtyäni vähän huolestuin: nurmi oli paikoitellen pitkää ja yön jäljiltä kosteaa. Muuten oma fiilis oli hyvä. Luokka aloitettiin luoksepäästävyydellä, josta ei tosin annettu pisteitä. Jekulla on ollut taipumusta nousta lähestyvää tuomaria vastaan, nyt kuitenkin pysyi kivasti perusasennossa. Seuraavaksi tehtiin minuutin paikkamakuu. En poistunut kovin kauas koirista, kun en vieläkään oikein luota siihen, että Jekku pysyy paikoillaan. Vaan hyvin jätkä pysyi ja oli levollisen oloinen maatessaan. Pisteitä 10.

Yksilöliikkeissä hihnassa seuraaminen oli suht sujuvaa, pisteitä tuli 9,5. Vapaana seuraaminen ei kuulunut suoritettaviin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenoa aloitettaessa tein sen virheen, että nyökkäsin liikkurille olevani valmis, vaikka koira ei sillä hetkellä katsonut minua. Vähän hajamielinen liikkeelle lähtö taisi sitten aiheuttaa sen, että Jekku meni vasta toisella käskyllä maahan. Pisteitä 8. Luoksetulossa koira ennakoi hieman käskyäni, pisteitä 9,5. Liikkeestä seisominen oli hyvä, siitä 10. Samoin hyppy toimi 10:n arvoisesti. Kokonaisvaikutelman arvosana oli 10 ja kokonaispisteet 153,5 / 160. Seitsemän koiran joukosta sijoituttiin toiseksi. Yhteistyö Jekun kanssa tuntui hyvältä! Tärkein havainto oli varmaankin se, että ollaan edelleen treenattu tosi vähän liikkeenohjaajan kanssa ja sitä tarvittaisiin erityisesti jättäviä liikkeitä silmällä pitäen.

Eilen olin ilmoittanut meidät harjoituskoirakoksi TamSKin liikkeenohjaajakurssille. Aamupäivä hallilla oli tosi mielenkiintoinen, sillä etukäteen ei ollut tietoa missä vaiheissa pääsemme kehään ja mitä liikkeitä siellä tehdään. Luoksepäästävyys tehtiin ensin, sujui hyvin. Paikkamakuupätkiä tehtiin harjoitusten mittaan parikin kertaa ja Jekku pysyi kaikissa paikoillaan. Yksilöliikkeet aloitettiin vaatimattomasti zetalla, jota ei ole treenattu koskaan :D Olin aika pihalla oman liikkumiseni kanssa, vaikka liikkuri ja tuomari yrittivätkin ohjeistaa. Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä ohjattu nouto, mutta päätettiin jättää väliin, kun epäilin, ettei Jekku menisi edes merkille. Jatkettiin alokkaan luoksetulolla, joka oli lopun löysää perusasentoa lukuunottamatta ok.

Oman vuoron odottelu oli Jekulle hyvää harjoitusta sekin. Tauon jälkeen päästiin tekemään AVOn liikkeestä maahanmeno, jossa alkuosa meni hyvin, mutta palatessani taaksepäin koira nousi ylös rinnalle päästyäni. Ohjelmassa oli myös voittajaluokan kaukokäskyt. Vähän hirvitti, sillä en ole koskaan varsinaisesti opettanut Jekulle kaukoja, vain hyvin satunnaisesti ruokakuppia tai agilitytreeneissä suoritusvuoroa odotellessa antanut käskyjä edestä ohjaten. Olin aivan ällistynyt, kun Jekku teki jokaisen vaihdon oikein ja malttoi vielä odottaa seuraavaa käskyä! Ihan mahtavaa! En toki ollut koirasta kuin muutaman askeleen päässä, mutta siitä huolimatta sen suoritus yllätti täysin. Myös seuraava liike eli nouto sai ohjaajan leuan loksahtamaan. Heitin kapulan melkein kentän toiseen laitaan ja olin aivan varma, ettei Jekku sitä tuo. Eihän tätäkään ole oikeasti treenattu eikä Jekku ylipäänsä juuri tapaa kanniskella tavaraa suussaan. Vaan gööttipä juoksi reippaasti kapulalle, toi sen ja tiputti sivulleni! Perusasentoon en sitä enää kapula suussa saanut, mutta niin hieno nouto. Viimeisenä yksilöliikkeenä tehtiin luoksetulo 30 metrin päästä, se olisi siis pitänyt tehdä voittajan liikkeenä, mutta tein alokkaan mukaan. Vähän Jekku nykäisi liikkeenohjaajan käsky-sanasta, mutta lähti luokseni kuitenkin vasta luvalla. Vauhti oli hyvä.

Harjoituskoirakkona toimiminen oli kaiken kaikkiaan tosi hyödyllinen kokemus. Erinomaista paineensietotreeniä, osaamisen rajojen kokeilemista ja innostavia onnistumisia. Edelleen me tarvitaan lisää liikkurointia ja kokemusta erilaisista häiriöistä, sillä esimerkiksi teipillä merkatut liikkeiden aloituspisteet kiinnitti Jekun huomion. Ei muuta kuin seuraavaa möllitokoa etsimään…

Kuvat Toijalan möllitokosta: Marjo Uimi.